PEKKA 60V


Pari vuotta sitten olin hyväkuntoinen ja normaalin terve 58-vuotias mies. Hyväkuntoinen, koska olen ikäni harrastanut säännöllistä liikuntaa, sulkapalloa parhaimmillaan kolme kertaa viikossa, kävelyä, luonnossa liikkumista ja arkiliikuntaa, kuten polttopuiden kaatamista ja pilkkomista. Normaalin terve, koska minulla ei silloin ollut diagnosoituja ja lääkehoitoa vaativia ja toimintakykyä varsinaisesti rajoittavia sairauksia.

Normaalin terve myös siinä mielessä, että minulla oli ”normaalit” tämän ikäiselle miehelle ilmeisen tyypilliset vaivat. Verenpaine oli hiukan koholla, kolesterolit ja triglyseridit eivät olleet toivotuilla tasoilla ja pyöreä vatsakumpu pullotti muuten hoikasta miehestä. Vatsahapot olivat reistailleet jo murrosikäisestä lähtien ja olenkin koko aikuisen ikäni kulkenut happolääkepurkki taskussa, joko resepti- tai vapaasti ostettava lääke. Tunnen aika hyvin sen alan lääkekehityksen viimeiseltä neljältäkymmeneltä vuodelta. :) Oireet olivat välillä todella hankalat ja minulle on sen johdosta tehty mm. kolme tähystystä. Ensimmäisellä kerralla löydettiin helicobakteeri, joka häädettiin. Kahdella muulla kerralla ei löytynyt mitään erityistä, vain hieman ärtyneet limakalvot. Lisäksi verensokerini oli herkkä ailahtelemaan, aterian – varsinkin lounaan – jälkeen iski monesti uupumus, ja jos oli pitempään syömättä, saattoi yhtäkkiä tulla pakottava tarve saada edes suklaapatukka. Lisäksi kurkunpää ja nielu olivat jatkuvasti ärtyneitä (tupakkayskä?) ja peräpukamatkin alkoivat oireilla.  Kaikkiin näihin vaivoihin olen saanut eri alojen erikoislääkäreiltä erilaisia hoitoja ja lääkityksiä.

Siis normaalin terve kuusikymppinen. Kun tuohon vielä lisätään neljäkymmentä vuotta jatkunut säännöllinen sikarinpoltto ja sukurasitteet sydän- ja verisuonitautien osalta, alkaa koossa olla paketti, joka saa terveen miehen lääkärien tarkkaan seurantaan. Näin tekivät minunkin huolehtivaiset työterveyslääkärini. Alkoivat keskustelut verenpaine- ja statiinilääkityksistä, koska ”vaikka nämä arvot ovatkin vain lievästi koholla, mutta kun sinulla on nuo kaikki riskitekijät”. Verenpainereseptin sain kolme vuotta sitten (arvot silloin 140-145/90-95), ostinkin lääkkeet, mutta jätin hyllyyn. Kokeilin monenmoisia ihmejogurtteja sekä verenpaineen, kolesteroliarvojen että närästyksen hoitoon, tuloksetta. Kotoa jo muuttaneet poikani seurasivat puuhiani, kunnes alkoivat ehdotella, että jospa kokeilisin jotain luonnollisempaa – nimittäin paleota. Pojat muistuttivat myös jo heidän lapsuudessaan vitsiksi muuttuneesta lauseesta, jonka kerran tulin tokaisseeksi: ”Välttäkää syömästä mitään kemistin tekemää.” Olen nimittäin itse kemisti. :) Kieltäydyin poikien ehdotuksista pontevasti ja perustelut olivat ne tavalliset: ei vilja voi olla haitallista, sehän on terveellistä!; pidän liikaa pullasta ja leivoksista ja hyvistä kahviloista; tee, leipä ja leikkeet ovat nopea ja hyvä aamiainen, enkä halua ruveta hankalaan kikkailuun aamun kiireissä; sunnuntai-aamu ei toimi ilman hyvää rapeakuorista vehnäleipää paahdettuna ja brie-juuston ja appelsiinimarmeladin kera jne.

Pojat olivat kuitenkin kärsivällisen sitkeitä ja lopulta sovin työterveyslääkärini kanssa, että aloitetaan kokeilu ja käyn puolen vuoden välein kontrollissa. Jätin pois viljat, riisin, pastan ja perunat ja rypsiöljyn sekä makeat herkut, lisäsin vihanneksia, juureksia ja hedelmiä, proteiinin saantikin taisi lisääntyä. Ruuat valmistan vaihdellen voissa tai oliiviöljyssä. Jätin minun paleo-versiooni hyvin kypsytetyt juustot, turkkilaisen 10 % jogurtin ja kahvikerman. Syön päivittäin D-vitamiinia ja kalaöljyä.

Ja ihmeitä alkoi tapahtua! Viikon päästä aloittamisesta otin viimeisen vatsahappopillerini ja sen jälkeen en ole niitä syönyt – siis kohta kahteen vuoteen! Kahvia, punaviiniä ja omenoita, jotka aiemmin olivat vatsan kannalta hankalia, voin nauttia ongelmitta. Paino putosi ensimmäisen puolen vuoden aikana 4 kg, vatsakumpare katosi ja vyötä pidän yhtä pykälää kireämmällä. Kurkunpään ärsytys ei ollutkaan tupakkayskää, vaan ilmeisesti nousevien vatsahappojen aiheuttamaa ja sekin hävisi kuten myös peräpukamien alut. Olin siis ollut tulehdustilassa ”päästä varpaisiin”. Iltapäiväuupumuksista ei ole tietoakaan ja voin olla tuntikaupalla syömättä ilman äkkinäistä ja pakottavaa näläntunnetta. Nälkää en ole nähnyt hetkeäkään ja syön huikaisevasti monipuolisemmin ja laitan herkullisempia ruokia kuin koskaan. Missään vaiheessa en ole laskenut kaloreita enkä mittaillut ruokieni hiilihydraatti- tai proteiinipitoisuuksia. Puhtaan sokerin saanti on kuitenkin romahtanut ja oletan että hiilihydraattien saanti on vähentynyt ja proteiinin ja rasvojen lisääntynyt. Vireystila on sellainen, että tuntuu, että olen saanut yhden tunnin lisää päivään.

Entäs kliiniset kokeet? Verenpaine on 120/80 (viikon seuranta aamuin illoin). Tällaisia lukuja en ole saanut koskaan aiemmin ja lääkepurkki saa jäädä lopullisesti avaamatta. Triglyseridit ovat pudonneet 1,57:stä 0,9:ään, hdl on noussut 1,02:sta 1,39:ään eli trigly/hdl –suhde on pudonnut 1,54:stä 0,65:een. Huikeita parannuksia! Ldl on myös noussut, niin kuulemma tällä ruokavaliolla herkästi käy, kun paino on putoamassa. Arvo on jo ”vaarallisissa” lukemissa eli 5,6 (alussa 3,2). Vaarallisissa siis jos uskoo kolesterolihypoteesiin. Minä en enää usko ja olen rauhallinen asian kanssa. Sitä paitsi ei ole mitään tietoa siitä, mikä osa tuosta 5,6:sta on terveellistä ja välttämätöntä ldl:ää (semmoistakin on!), mikä mahdollisesti neutraalia ja mikä mahdollisesti haitallista, näitä kun ei erikseen mitata. Seuranta jatkuu, koska lukemani ovat yhä muutoksen tilassa. Saattaa olla, että maitotuotteiden jättäminen kokonaan pois parantaisi tilannetta entisestään, mutta toistaiseksi jatkan tällä omalla paleo-versiollani.

Ja vuoden vaihteessa lopetin sitten sikarinpoltonkin. Rupesi vain tuntumaan turhalta touhulta.

Vaikka siis aiemminkin olin virkeä ja hyväkuntoinen, tuntuu että olen henkisesti siirtynyt vanhentumisen seuraamisesta takaisin vireän keski-iän elämiseen. Ja jos sittenkin pekkapuskat ovat oikeassa, enkä saa paleolla lisää vuosia elämääni, niin se on jo varmaa, että olen saanut lisää elämää vuosiini. Iso kiitos siitä kuuluu määrätietoisille, sinnikkäille ja rakkaille pojilleni Jaakolle ja Mikolle.


-Pekka

16 views