Paleokeittokirja suomeksi





Thomas Rode Andersenin Paleokeittokirja – Kivikauden ruokaa modernilla otteella on ilmestynyt suomennettuna ja sain sen arvioitavaksi Atena Kustannukselta. Tästä postauksesta löydät mun arviot ja ajatukset kirjasta, kokkailutestauksen tulokset sekä alennustilauslinkin.

Aluksi lukijalle reiluuden nimissä tiedoksi muutama asia: 1) Sain kirjan ilmaiseksi sillä ajatuksella, että jos tykkään siitä, voin kirjoittaa Helsinki Paleoon kirja-arvion, 2) tämä on ensimmäinen paleoreseptikirja jonka omistan! Yleensä kokkaan fiilispohjalta soveltaen vanhoja tuttuja ruokia ja siksi vertailupohja muihin reseptikirjoihin puuttuu, 3) jos tilaat kirjan itsellesi tekstin lopusta löytyvän linkin kautta, saat kirjan alennuksella ja mun säästöpossuun tulee pieni siivu ostosta.


Arviot ja ajatukset kirjasta


Paleokeittokirja alkaa Mr. Andersenin omalla tarinalla, jossa tie paleon pariin löytyi CrossFitin kautta ja kuvauksella miten moninaisia edistyksiä hyvinvoinnin saralla muutokset elämäntavoissa ja ruokavaliossa toivat mukanaan. Alun intro sisältää pikaisen perehdytyksen geenien merkityksestä siihen, mikä voisi olla meille fiksua ruokaa ja miten tätä kivikauden ruokaa voi löytää nykyaikana. Andersen suosittelee mahdollisuuksien mukaan myös villiruokien käyttämistä, joka on aiheena ja ajatuksena alkanut koko ajan enemmän kiinnostamaan myös mua.

Kirja käy läpi proteiinit, kasvikset ja rasvan sekä niiden tarpeen ja toiminnot kropassa. Andersenilla on vahva sokerinvastainen viesti muun muassa sen verensokeria ja sitä kautta energiatasoja heiluttelevien vaikutusten takia. Tämä on hyvä ja tärkeä pointti nykymaailmassa. Valitettavasti kuitenkin kirja niputtaa kaiken tärkkelyksen ja hiilarit samaan ongelmia tuottavaan nippuun sokerin kanssa. Koko kirjasta ei löydykään yhtään reseptiä, joissa olisi käytetty tiheitä hiilareiden lähteitä, kuten esimerkiksi bataattia ja mainitaan suoraan, että peruna ”ei ole paleota”. Tämä ei vastaa mun näkemystä aiheesta, sillä hiilarit ovat tärkeitä monelle ja erityisesti kovaa urheileville. Andersen itse kertoo harjoittelevansa CrossFit-tyyliin ja on selkeästi saanut hyviä tuloksia vähillä hiilareilla, mikä on hieno asia. Kuitenkin mun kokemuksen mukaan liian pitkään liian vähillä hiilareilla kovaa treenaaminen johtaa usein loppuunpalamiseen. Onneksi tämä on jo laajemmin tiedostettu asia ”paleoskenessä” ja siksi nohevat paleosoturit keittävät potut tai valkoisen riisin kirjan reseptien kanssa nautittavaksi!

Andersenin paleo 2.0 versioon kuuluvat tietyt maitotuotteet, eli maidon kanssa ongelmoivat saavat katsoa tarkemmin reseptien sisältämät raaka-aineet ennen kuin innoissaan valitsevat tulevat kokkailut. Andersen käy läpi myös ulkona ja sukulaisissa syömisen mahdollisia ongelmia ja kehottaa lungiin suhtautumiseen syömiseen, eli jos joskus tulee eteen tarve syödä pastaa tai leipää, on se hänelle ihan OK.

Tykkäsin kovasti kirjan asennoitumisesta aamupalaan ja muihin ”normaalisti” tiettyjä asioita sisältäviin ruokailuihin, koska se vastaa omaa näkemystäni. Eli aterioilla syödään ruokaa, oli kyseessä sitten aamu- tai välipala tai mikä tahansa muu ruoka. Myös tohkeissaan-sanaa käytettiin kirjassa, siitä ehdottomasti pisteet! (Helsinki Paleo ja Paleoradio -podcasteja kuunnelleet tietävät mistä puhun :) ). Andersen mainitsee kirjassa pureskelun tärkeyden, jota itsekin aina korostan sen ruuansulatusta edistävien vaikutusten takia. Kirjasta löytyy myös pitkä lista kastikeohjeita, joiden perään monet paleota kohti pyrkivät ovat huolissaan kyselleet.

Intro-osuus on mun mielestä fiksusti ja hyvällä otteella kirjoitettu (vaikka muutamasta detaljista saatankin olla eri mieltä ja kaikkien hiilareiden mollaaminen ei ole tarpeellista) ja siitä saa vasta paleoon tutustuvakin riittävän käsityksen ajatuksesta homman taustalla ja sen soveltamisesta modernissa maailmassa.


Reseptit testiin


Testailimme kaverini kanssa kirjan reseptejä ja lihamiehinä valitsimme alkupalaksi carpaccion ja pääruuaksi kasslerpaistin chorizon ja rosmariinin kera.

Carpaccioon tuli moninaisia raaka-aineita ja erikoiseltakin tuntuvia yhdistelmiä, kuten dijon-sinappi, hillosipulit, sitruuna-oliiviöljyä ja macadamia-pähkinät. Raaka-aineiden paljous ja niiden kanssa piipertäminen sekä tomaattien kalttaus tuntui tästä suurien linjojen ja supersimppelien ruokien miehestä vähän ihmeelliseltä, mutta lopputulos oli ehdottomasti sen väärti! Vähän sinnepäinkin aseteltuna annoksista tuli visuaalisesti ihan kivan näköisiä ja maku oli todella kohdallaan. Aluksi oudoilta tuntuneet ainekset sopivat erinomaisesti yhteen ja niiden määrä toi tietynlaista kerrostuneisuutta ruokaan, jolloin jokainen haarukallinen oli vähän erilainen kokemus. Todella hyvä avaus!


Herkullinen carpaccio.


Kasslerpaisti chorizon ja rosmariinin kera

Pääruuan osalta odotukset olivat todella korkealla. Rasvaa tirisevän kasslerin ja vahvan chorizon yhdistelmän ajatteleminen tuo välittömästi veden kielelle.

Tältä se näytti kirjassa, meidän pöydässä vähän erilaiselta :)


Tällä kertaa valmistelu ei vaatinut juurikaan piipertämistä. Pakastimessa hetken aikaa kovettumassa olleet tikuiksi leikatut chorizot työnnettiin rosmariinin kanssa kassleriin pistettyihin koloihin, päälle öljyä, suolaa ja pippuria ja sitten koko komeus uuniin. Myös kasvislisuke oli simppeli, kukkakaalia ja oliiveja sitruunalla maustetussa voissa niin ikään uunissa kypsytettynä.

Paistin koko ja ohjeen melko lyhyt paistoaika huolettivat vähän ja paistia tarjolle leikatessa tuntuikin, että se saisi olla vielä kypsempää. Paistia syödessä fiilis vahvistua ja vaikka maut olivat herkulliset, olisi kokonaisuus ollut maukkaampi kypsempänä. Ehkä tämä osittain johtuu siitä, että olen tottunut syömään uuniruuat lähes aina ylikypsinä. Laitoinkin muutaman ylimääriseksi jääneen viipaleen takaisin pataan ja uuniin jälkilämpöön muhimaan. Ne maistuivat seuraavana aamuna todella herkulliselta vähän lisää kypsyttyään ja ehkä yön yli seisottaminenkin mehevöitti makuja. Tätä reseptiä pitää testata jatkossa reippaammalla kypsennysajalla, jolloin siitä tulee varmasti todellista herkkua!

Kukkakaalilisukkeen sitruunan maku oli tässä tapauksessa vähän turhan vahva. Ehkä siihen vaikutti se, että alkuruuassakin oli sitruunaa tai sitten ei vaan ollut mun juttu. Ohjeen ohi tehty reippaalla voilla maustettu perunamuussi kuitenkin pelitti paistin rinnalla hienosti!

Yleisesti resepteistä

Ainakin tämmöiselle äärimmäisen simppelien ruokien laittajalle reseptit vaikuttavat lähinnä viikonlopun tai juhlien herkkuruuilta, mutta löytyy kirjasta myös arkiruokana toimivia vaihtoehtoja. Tämä jako toimii mulle todella hyvin, koska arjen helpot ruuat ovat hallussa, mutta kirja tarjoaa paljon uusia ideoita fiilistelyillallisiin ja muihin erikoistilaisuuksiin. Tykkäsin myös Andersenin tavasta suosia ruokien oikeita makuja, kirjassa käytettiin pääasiassa vain suolaa, pippuria ja tuoreita yrttejä.

Arvio kirjasta: Hyvä pikainen katsaus paleoruokavalion taustoihin ja perusteluihin sekä ohjeita sen toteuttamiseen modernissa maailmassa. Resepteistä löytyy herkullisia vaihtoehtoja ja aitoja makuja viikonlopun herkutteluihin. Muista lisätä omat suosikkihiilarisi aterioille tarpeidesi mukaisesti.

8 views