PÄHKINÄSTÄ TOISEEN



2007 korkkasin iltapäivän kunniaksi puolentoista litran pullon kolapähkinästä uutettua, myös tuholaistorjunta-aineena käytettyä, juomaa. 2012 joku aamuistani saattaa alkaa parilla pihvillä ja kourallisella saksanpähkinöitä. Pitkä ja jopa mutkainen tie on kuljettu näiden kahden hetken välillä. Kolajuomavivahteinen einesruokaelämä on vaihtunut elämään, jonka kärkiarvo on terveys, ja jossa elämisen tyylillä suurin yhteinen nimittäjä on paleo.

En kuitenkaan tiennyt noudattavani suurinpiirteistä paleoruokavaliota kuin vasta reilut puoli vuotta sitten. Silloin mainion Primal Blueprint -kirjan luettuani ymmärsin, että monille massasta poikkeaville ravintovalinnoilleni on yksi yhteinen nimittäjä ja se on juuri paleo. Esimerkiksi viljattomuuteen olin kääntynyt jo aikaisemmin siksi, että vatsani ei voi kestää niin leipää kuin kakkujakaan.



Jutun kirjoittaja ja kaakkois-aasialaista superfoodia eli mangostani.

Tie eineksistä kulki aikoinaan itse tehdyn kotiruoan kautta kiinnostumiseen luonnonmukaisesta ruoasta ja superfoodeista. Yksikään näistä tapahtumista ei saanut kuitenkaan alkuaan iltapäivälehtien trendi- tai ruokasivustoilta, ja juuri siksi ne makaavat todella kestävällä pohjalla. En voi sanoa, että uskoni  näihin asioihin on vahva, koska kyseessä ei ole uskonasia (vaikka jotkin näistä asioista haluavat uskontoa muokatakin). Luomu, superfoodit, paleo ja vastaavat käyvät suoraan järkeeni siksi, että kokeiluni niiden parissa ovat johtaneet huippuenergiseen elämään.

Painotankin aina kaikissa elämän osa-alueissa kokeilemista. Se on johtanut omalla kohdallani skeptisyyden murenemiseen milloin minkäkin asian kohdalla. Valtaosa valtavirran mietteistä liittyen asioihin, jotka eivät valtamediassa vello (tai jotka vellovat hyvin väritettyinä siellä) tuntuvatkin usein perustuvan perstuntumaan aidon kokemuksen sijaan.  Perstuntumaan, joka on usein täysin pielessä – kuten se oli itselläni ennen, kun päätin alkaa kokeilemaan asioita, jotka toisaalta kiinnostivat minua, mutta joiden suhteen olin todella skeptinen. Kokeiluni alkoivat sellaisista asioista kuin sosiaalinen kanssakäyminen, ystävystyminen, musiikinteko ja myöhemmin esimerkiksi juokseminen. Pohjimmiltani olenkin ollut hyvin skeptinen ihminen, mutta nykyisin sitäkin uteliaampi.

Täällä Kaakkois-Aasiassa, josta tätä tekstiä kirjoitan, paleoruokavalioon tähtääminen ei ole mahdotonta, mutta varsin hankalaa se on. Joka paikassa tarjolla on esimerkiksi riisiä ja aina neuvottelu katukeittiöiden setien ja tätien kanssa ei johda haluttuun annoslopputulokseen. Lisäksi matkamiestä voi hiukoa helposti reissun päälle siihen malliin, että tärkeintä on, kun edes jotain ruokaa saa. Matkan aikana onkin tullut maisteltua niin vietnamilaisia korvapuusteja kuin skorpionia (se se vasta paleota on!)

Joka tapauksessa paleoideologia on tullut elämääni jäädäkseen, ja luulen, että tulen kantamaan sitä mukanani minne tahansa maailmassa menenkin. Kolapähkinä on vaihtunut saksanpähkinään ikihyviksi.


– Jani (porinoita.blogspot.com)

Kuvat: Otso Kääriäinen

9 views