Lapset & Paleo





Lapset ja paleosyöminen on aihe josta multa kysytään usein, mutta johon osaan valitettavan huonosti lapsettomana vastata. Apuun pyysin vältetyn refluksileikkauksen menestystarinasta tuttua Nelliä, joka jakaa alla olevassa tekstissään omia kokemuksia ja vinkkejään lapsen kanssa paleoon siirtymisestä. Toivoisin, että muut paleoäidit ja -isät jakaisivat omia kokemuksia ja onnistumisiaan kommenttikenttään, jolloin tästä voisi tulla jatkuvasti päivittyvä ja täydentyvä ideapankki ja sparrausmesta paleovanhemmille!


Nelli goes paleo


Etsiessäni ulospääsyä monipuolisista vatsaongelmistani reilu vuosi sitten löysin Jaskan nettisivut ja aloitin oman paleotaipaleeni. Uudenlaista elämää vierelläni seurasi nykyisin kahdeksanvuotias tyttäreni, joka oli aikanaan nähnyt tuskailuni ja elänyt suoraan niiden vaikutukset. Kun sitten kerroin, että olen vihdoin löytänyt keinoja paranemiseen, lapsi oli riemuissaan.

Selitin lapselle, että en voi syödä tiettyjä ruokia, koska tulen niistä kipeäksi. Kun syön niiden sijasta vähän toisenlaisia ruokia, alan pikku hiljaa voida paremmin. Lapsi ymmärsi ja oli heti mukana. Ollaan juteltu hyvässä hengessä paljon ruoasta ja syömisestä, paleota en ole kuitenkaan maininnut, koska koen syöväni normaalia, luonnollista ruokaa. Nyt kun syömisestä tulee hyvä olo, siitä on tullut yhteinen ilo ja nautinto, mistä ollaan kaikin puolin kiitollisia.

Aluksi tein lapselle samaa ruokaa kuin ennenkin ja ohella omat pelkistetyt keitokseni. Lapsi seurasi silmät suurina, kun kippasin aamulla kylmää jauhelihaa lautaselle. ”Voitsä oikeesti syödä tota?” Tarjosin pieniä maistiaisia omistani ja pikku hiljaa, muru kerrallaan, lapsi on tottunut uuteen menoon. Aina maistelu ei tietenkään huvita, enkä silloin turhaan yritäkään. Jokin aika sitten teki mieli tuulettaa, kun toinen kysyi ”saanks mäkin tota hapankaalia?” ja otti useamman haarukallisen lautaselleen.

Vähitellen, kun olo on parantunut ja olen pystynyt laajentamaan omaa ruokarepertuaariani, kokkailut ovat alkaneet liukua yhtenäisempään suuntaan. Joidenkin jäljellä olevien allergioiden takia syön vielä pitkälti autoimmuuniversiota, joten teen edelleen osin eri ruokia, esim. perunoiden sijaan keittelen itselleni kasviksia.


Suunnittelu ja kaupassakäynti


Suunnittelen yleensä viikon ruoat etukäteen. En ole juurikaan perehtynyt paleo-keittokirjoihin tai resepteihin vaan sävellän tilanteen mukaan omasta päästä. Lapsi viettää kanssani joka toisen viikon ja kun tiedän toisen paleo-tyyppiset lempiruoat, teen niitä usein etukäteen. Välillä kun mennään yhdessä kauppaan, annan lapsen valita muutamasta ruokavaihtoehdosta suosikkinsa. Lapsi tykkää, kun saa itse vaikuttaa ja osallistuu sitten kaupassa mielellään ruokien etsimiseen ja valitsemiseen. Hedelmäosastolla lapsi saa valita, mitä hedelmiä ostetaan ja hoitaa itse hedelmäpussien hakemisen, avaamisen ja punnitsemisen. Punnitseminen on kaupassakäynnin ehdoton kohokohta, se kun saa itse sen tarran ulos laitteesta ja liimata pussiin.

Käyn tai käydään viikonloppuisin isossa kaupassa ja teen kerralla paljon ruokaa, josta riittää myös töihin eväiksi. Viikon mittaan tuunailen annoksia esim. eri vihanneksilla ja kokoan jämistä milloin mitäkin, yleensä aamupaloja.

Keskellä viikkoa käyn pienemmin lähikaupassa ja teen uudet ruoat. Kasviksia keittelen pitkin viikkoa ja jos tiedän, että on kiireinen ilta tulossa, pilkon ne etukäteen jääkaappiin, jolloin ne on illalla nopea kiehauttaa muun jo valmiin ruoan lisäkkeeksi.

Isompia kiireitä ja poikkeustilanteita varten tykkään pitää kotona varmuusreservinä aineita ainakin pariin ruokaan ja pakastimessa muutamia valmiita annoksia. Esim. kaapissa purkkilohta, sardiineja, kookosmaitoa, tomaattimurskaa ja riisiä, jääkaapissa kananmunia ja gheetä ja pakastimessa katkarapuja, riistakäristystä ja pakastevihanneksia.

Käytän paljon sesonkiruokia, koska niitä saa marketeista yleensä tarjouksessa ja tuoreena. Tällä hetkellä opettelen kalankäsittelyä, koska esim. meidän yhteinen herkku lohi tulee huomattavasti halvemmaksi, kun sen ostaa tarjouksesta kokonaisena. Viimeksi syötiin yhdentoista euron kalasta neljä kertaa ja myöhemmin saadaan vielä kalakeitto pakkasessa olevista roippeista.

Pari viikkoa sitten oli juhlallinen hetki, kun vastaanotettiin 15 kiloa niittylihaa ja laitettiin komeat paketit pakkaseen. Olen tilannut lihaa aiemminkin, mutta asia konkretisoitui nyt lapsellekin. Ajateltiin ensi kesänä käydään katsomassa, missä näitä Mimmi-lehmän serkkuja asuu.


Ruoat


Kesällä syödään paljon salaatteja, talvella sosekeittoja. Keittelen sosekeittokattilassa myös luita ja usein sisäelimiäkin, kuten sydäntä, jonka kanssa lapsi vielä empii. Monesti teen jauhelihasosekeittoa ja varsinkin silloin sisäelimet menevät huomaamatta mukana. Keitosta tulee vähän muhennosmaista, mutta ei se ole meitä haitannut. Jos perheessä olisi vielä vauva tai leikki-ikäinen, sosekeitosta saisi ennen maustamista oman annoksen pienellekin. Tai kuten vauva-aikana, keitin vieressä omassa kattilassaan pelkkiä juureksia, mössäsin ne yhdessä tai erikseen ja jäähdytyksen jälkeen pakastin osan pienissä rasioissa tai jääpalapusseissa.




Käytän paljon luuydintä, koska itse ydin on jäähtyneenä herkkujen herkku, lyö laudalta toffeen mennen tullen. Lapsikin tykkää, annan välillä palan välipalaksi tai muun ruoan ohessa. Keitän luuta usein myös vihannesten mukana ja käytän liemen johonkin, jos ei muuhun niin juomana. Toki aina parempi, mitä pidempään luuta keittää.

Lapsen yksi lemppareista on jauhelihakastike, jonka saa hyvin tehtyä tomaattimurskalla, sipulilla ja mausteilla ilman jauhojakin. Lihapullat voi myös tehdä ilman jauhoja, 400 grammaan jauhelihaa sekoitetaan pari ruokalusikallista voita, gheetä tai öljyä, mausteita ja halutessa sipulia ja paistetaan pannulla tai uunissa. Tomaattimurskasta ja tuoreesta basilikasta voi samalla haudutella niille kastikkeen.

Jauhelihaperunasoselaatikko taitaa olla lapsen tämänhetkinen ykkösherkku. Siihen ei tarvita välttämättä maitoa, jos keittää kuoritut perunat väljässä vedessä, jälleen luupalankin voi laittaa mukaan, ja tekee siitä löysän soseen. Jos käyttää luuydintä, ytimen voi mössätä mukaan. Vaihtelua saa bataatilla tai muilla juureksilla. Löysähkö sose sekoitetaan paistetun ja maustetun jauhelihan kanssa, sipulia voi lisätä haluttaessa. Paljon voinokareita päälle ja uuniin. Myöhemmin laatikkoa on helppo lämmitellä pannulla isossa voissa.

Silakkapihvit on yksi arkiruoka, jonka lapsi osaa tehdä lähes kokonaan itse. Silakkafileet laitetaan pellille vastakkain, suolaa väliin tai päälle ja uuniin. Kasvisten kanssa myös hyvä eväs töihin.

Kanaa syödään harvoin, mutta joskus teen lapselle curry-kanaa kookosmaidossa. Se tulee nopeasti pannulla tai vähän pitempänä versiona uunissa.

Lapselle erityisen mieluisia ovat myös munakas, graavilohi, savulohi, katkaravut, muussi, porkkanaraaste, avokado ja tuore ananas.


Normipäivän syöminen


Olen huomannut, että lapsen reippaan kokoiset ruoka-annokset vähentävät selvästi tarvetta leivälle ja jälkiruoille.

Aamupalaksi lapsi syö usein maustamatonta luomuviiliä tai –jugurttia pakastemarjoilla ja lisäksi jotain hedelmää. Lapsi ei ole toistaiseksi oireillut maidosta, joten jonkin verran sitä edelleen käytetään.

Suomessa sinänsä arvokas ilmainen tarha-, eskari- ja kouluruokajärjestelmä on hyvinkin maito- ja viljapitoinen. Oman gluteeni-yliherkkyyteni ja maidon sopimattomuuden sekä veljeni keliakian ja maitoallergian takia olen vähän varpaillani lapsenkin suhteen. Mutta koulussa lapsi syö siis samaa ruokaa muiden kanssa.

Välipalaa varten pidän jääkaapissa vaihdellen keitettyjä kananmunanpuolikkaita, lihapullia, kinkkurullia, katkarapuja, kirsikkatomaatteja ja porkkanan tai kurkun paloja ja pöydällä omenoita tai pähkinöitä, joita lapsi voi itse ottaa koulusta tultuaan ennen treenejä.

Jälkiruokia ei yleensä syödä, mutta jos ruoan jälkeen tekee vielä jotain mieli, annan muutaman pähkinän, rusinan tai pakastemansikan, jotka tuntuvat hyvin ajavan asian.

Juomana on vettä tai luomumaitoa, mieluiten juodaan eri aikaan ruoan kanssa.

Leipää en enää osta, mutta satunnaisia tarpeita varten pidän kaapissa näkkäripakettia, jonka jossain vaiheessa vaihdan riisikakkuihin, ”popparileipään”.

Tarkkaa ruoan menekkiähän ei lasten kanssa voi etukäteen tietää, välillä mikään ei tunnu riittävän ja toisinaan vähäkin on liikaa. Olen monesti ihaillut lasten luontevaa suhtautumista nälkään, ruokaan ja syömiseen. Jos on nälkä, syödään ja otetaan lisää. Jos ei ole nälkä, ei syödä tai syödään vain vähän. Sairaana kun ruokaa ei tee mieli, ei syödä. Jos taas maha on täynnä ja puolet jätskistä on vielä jäljellä, se jää syömättä.


Herkkupäivä, kaverit, synttärit, kyläily ja leffassa käynti


Herkkupäiväksi on yhdessä sovittu lauantai. Lapsi saa valita oman herkkunsa, joka yleensä syödään jälkiruoaksi. Tällä hetkellä pakastimessa on pienen kotimaisen jäätelötehtaan vaniljajätskipurkki, josta riittää moneksi kerraksi. Menee sellaisenaan ja on kuulemma tosi hyvää.

Yksi välipalaherkku, jota kavereillekin voi tarjota, on kookosmaidosta, pakastetuista banaanin paloista ja aidosta vaniljasta tehty smoothie. Vaihtelua saa esim. pakastemarjoilla ja mausteilla. Onnistuu hyvin myös sauvasekoittimella.

Leipominen on paleon myötä lähes jäänyt ja kun karkkia, sipsejä, limuja tai vastaavia ei ole kotiin ostettu aiemminkaan, ei ole osattu niitä kaivata. Ne kuuluvat synttäreille ja kyläilyyn, ja silloin lapsi saa syödä mitä tarjotaan, tosin olen pyrkinyt syöttämään lapsen mahdollisimman hyvin etukäteen. Omille synttäreilleen lapsi saa pitkälti valita tarjottavat, joskin yhdessä mietitään vaihtoehtoja. Toissa vuonna kompromissin tuloksena porkkanoita dipattiin ketsuppiin, mistä tuli yllättävä menestys.

Ennen leffassa käyntiä ollaan syöty hyvin ja leffassa sitten nautittu itse elokuvasta.

Lapsen yksi huvitus on laittaa seinäkalenteriin tarra jokaisen päivän kohdalle, jolloin olen syönyt hyvin, eli pysynyt paleon raameissa. On lapsesta hauskaa ja hyvä motivaattori itsellekin.

0 views